Kriisi päällä, mies alla, vaikeuksia vasemmalla ja oikea onni oikealla. Joku voisi luulla, että kun on ollut näin pitkään blogin hiljaiseloa, niin kuningatar on löytänyt uroksensa...mutta eipä ei....metsästys jatkuu. Tilanne on nyt vain sellainen, että kolmenkympin raja on ylitetty ja on lähdetty neljännelle kymmenelle...nii-in eikö kuulostakkin kauhealta kun sen noin sanoo. Mutta tapaan sanoa itselleni niin, jotta totuus ei unohtuisi...ja eihän se unohu.
Loppukevät kului miesvapaiden merkeissä (yhen yön nukkumisvierailu ei lasketa). Kesäkin kului miesvapaiden merkeissä ulkomailla (yhtä suukkoa ei lasketa) . En tiedä kuinka fiksu naaras valitsee elämänsä parhaan sinkkukesän paikaksi Italian, jossa miehet on lyhyitä, trendikkäitä ja enemmän kiinnostuneita miehistä...tai niin ainakin tyttö, "jolla EI ollut säpinää Italiassa" tahtoo ajatella!!:D
No onhan sekin tietenkin tunnustettava, että yksi saalis tässä on nyt vähän pyörinyt....ja toinenkin osoittaa kiinnostuksen merkkejä. Metsästysonni tuo metsästysonnea. Ja kun mitään lupauksia ei ole annettu suuntaan eikä toiseen, niin metsästyshän on vasta haistelun asteella ja silloinhan saa vainuta muitakin. Kuulostaa siltä, että uskottelen itselleni asiaa ja niin uskottelenkin. Mitä vanhemmaksi kuningatar tulee, niin sitä sitoutumiskammoisemmaksi sitä muuttuu...tai no paskat, mitä minä nyt taas tuon vanhuuden tähän vedin...sellainen minä vain olen (ja oikeasti en edes ole vanha!). Asiaan vaikuttanee myös se, että tämä saalis on jo kerran saalistettu, kaadettu, jalostettu ja heitetty pakasteeseenkin...eli miekkonen jolla on lapsia, ex-vaimo ja ero meneillään...ei siis todellakaan parhaita metsästysmaita, mutta jokin hänessä vain on. Ehkäpä juuri se, että tiedän että tästä tuskin pitemmällä tähtäimellä tulee mitään...eihän hänellä ole edes ennustajan lupaamaa uniformua;)!!!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti