Hei ori, mulla ois tämmönen sinkkukori:D

Luin lehdestä, että jopa tänne meidän pohjoisen citymarketteihin on tullut niitä sinkkukoreja. Ei, ne ei ole pienempiä kuin tavalliset korit, niin kuin äitini luuli. Nehän on niitä koreja, joilla voi siis viestittää vastakkaiselle sukupuolelle, että tekee ostoksiaan vapaalla jalalla. Hauska idea ajattelin ja luin lehtijuttua hymyillen. Tietysti googletin, että minkäslaisia kokemuksia ihmisillä niistä sinkkukoreista oikein on ja käyttääkö niitä todellisuudessa kukaan.

Sinkkukorikokemuksista tuntui huokuvan hieman sellainen jännittyneisyys, epäluulo ja jopa vähän häpeäkin kun sellaista kantaa...No minähän polleana tyttösenä ajattelin, että mikäs jottei tuomosta koria voisi ihan huumorimielessään kanniskella. Tarkkailin vaatetukseni ja kampaukseni, että voisinkohan lähteä koria kokeilemaan. Näytin tarpeeksi hyvältä, mutta päädyin kuitenkin heittämään huolettomasti myssyn päähäni, sillä enhän minä nyt siltä halunnut tietenkään näyttää, että olisin menossa kauppaan vain pokailemaan poikia...Halusin näyttää siltä, että olen ostoksilla ja huolettomasti vain kanniskelen sinkkukoria.

Lähestyessäni kauppaa tolkutin koko ajan itselleni, että "Tämä on huoletonta ja huumorilla mennään, tämä on huoletonta ja huumorilla mennään...." Tullessani korien luo huomasin, että harmaiden sinkkukorien pinossa oli vain kolme koria. Mieleeni juolahti ajatus, että herttinen ovatko nämä näin suosittuja.....vai onko näitä koreja hankittu kokeilumielessä vain kolme. Vieressä oli suuri lappu, jossa kehotettiin ottamaan sinkkukori, mutta varoitettiin samalla, että se saattaa aiheuttaa onnellisuutta. VOI APUA!! Se siitä huolettomasta huumorista. Enhän minä nyt todellakaan tuomosta koria voi mukanani kanniskella. Nappasin äkkiä sinisen korin(tietenki äkkiä, että kukaan ei edes ehtis nähdä että olin edes harkinnut ottavani tuon harmaan korin jossa oli suuri kyltti, että SINKKUKORI) ja puikkelehdin hyllyjen väliin katsomaan, että kanniskeleeko kukaan harmaata koria. Näin erään hieman minua vanhemman naisen kantelevan sellaista sinkkukoria. Voi että olinki kateellinen hänen rohkeudestaan. Itse puikkelehdin lakanaosastolle nappaamaan koriini synttärilahjaksi parivuoteen lakanan eräälle ystävälleni, sieltä jatkoin matkaani miesten osastolle ja ostin veljelleni jo valmiiksi vaatetta joululahjaksi. Ostosmatkani jatkui sujuvasti lastenosastolle, jossa katselin valmiiksi ristiäislahjaa kummitytölle....ja silloin sen tajusin, että korini oli täynä viitteitä siitä, että en todellakaan ole sinkku...olisikohan näitä ostoksia edes harmaa kori pelastanut. Loppumatkan kassalle kuljin pälyillen muiden koreja....näin henkisesti raskasta kauppareissua minulla ei ole ollutkaan...mutta tämähän olikin vasta sinkkukorikanniskelun osa 1......ehkä viikonloppuna yritän päästä osaan kaksi, jossa uskaltaisin jo tuota koria kanniskellakin:) Lähtiessäni pois kaupasta kurkistin tietenkin, että oliko koreja vielä jäljellä niin huomasin, että vain yksi oli jäljellä....joku niiden kanssa uskaltaa sielä kaupassa kulkeakki siis:)

Hiljaiseloa ja herrahärdelliä:D

Olen viettänyt taas blogin hiljaiseloa...sillä jotenki minussa ei ollut naista tulla sanomaan, että "Mitäs minä sanoin!"...nimittäin se miekkonen, johon annoin itselleni luvan pikkuriikkisen ihastua...häipyi hiljaisin äänin takavasemmalle. Noh ehkä en ollut tarpeeksi tosissani itsekkään...mutta onhan se kurjaa myöntää, että jotenkin arvasin tämän...

Tästä masennuksesta innostuneena kirjauduin TAAS tuonne nettitreffimaailmaan...Voi julmetus, se on kyllä melkonen maailma. Toiset etsii seksiseuraa ja toiset on menossa naimisiin... ja molemmat miestyypit valmiita noihin toimiin edes näkemättä mun naamaa. Missä on ne väliinputoajat, jotka haluais vaikka pelaamaan biljardia tai juomaan kupposen kahvia. Noh, kävinhän mie yhen kaljupään kanssa kahvilla. Mietin, että pitääkö vaatia häntä laittamaan ruusu rinnuksiin vai mikä se tämän päivän trendi näissä sokkotreffeissä on. No onneksi melko tyhjästä kahvilasta oli aika helppo löytää ympärilleen pälyilevä miekkonen....ja luojan kiitos se näytti ihan hyvältä:) Rupattelut sujuivat ihan mukavasti...mutta tämän jälkeen siltä tulikin viestiä että "Kerro terveisiä luomuillesi, näin vaatteiden läpi, että sulla oli muotoja"...Kerroin terveiset kyllä perille, mutta niillä ei ollu mitään sanottavaa takasi:D


Ulkona sataa vettä. Kevät tulee vauhdilla. Leijonanainen kriiseilee. Tahtoisin löytää jo prinssini.

Arjen juhlaa......

Muistatko ku kerroin miehestä, joka antoi viisaudenhampaanpoistosta minulle hammaskeijupalkinnon...nyt olen tainnut löytää samantapaisen saaliin...ja ihmekös tuo, vesimiehiä molemmat!:D 

Tässä vaiheessa on tähdennettävä, että tämä ei ole se saalis, joka oli jo käytetty...hänen annoin mennä muille laitumille nuolemaan vielä eron haavoja. Tämä arjen ritari on tuttu mies vuosien takaa, kaveri, jonka tyttöystävät (ja osan pelkistä panoistakin) tiedän ulkonäöltä ja joidenki kanssa olen viettänyt aikaakin. Se tekeekin tästä ihastumisesta melko rankkaa. En aikonut ihastua. En ole ollenkaan hänen tyyppiään. Ihastunut kuitenkin olen ja nyt kun myönnän sen, niin kestää todennaköisesti hetki kun taas kirjottelen, että mies lähti matkoihinsa. Tämän arjen ritarin tyttöystävät ovat olleet toinen toistaan kauniimpi ja rohkeampia, urheilullisia ja laihoja, pitkähiuksisia ja herttaisia...minä en ole mitään noista: hiihdän mielelläni, mutta sitä ei voi kutsua himoliikunnaksi, laiha olen jos laitan kuristavat pöksyt jalkaani ja hiuksetki on pitkät vain koska niissä on nyt pidennyksiä, jotka tippuvat päästä:D Voi kuinka paljon helpompaa olisikaan ihastua mieheen, jonka exiä ei tietäis...tai että ne olisivat vähintäänkin tyhmiä ja rumia:D!!!!!

Tämä ritari kuitenkin junaretkeili luokseni (Asuu siis toisella paikkakunnalla....eihän tästä voi mitään tulla....). Hän laittoi minulle aamuisin aamupalaa (Hän itse ei juo kahvia....eihän tästä mitään voi tulla...). Ja kun ensimmäisellä aamupalalla nappasin jälkiruuaksi pätkis-karkin (Joita muuten nykyään saa semmoisina paperikarkkeinakin...ei siis suklaapatukoina!!!!!...ai niin ja hän ei itse syö karkkia, niin eihän tästä mitään voi tulla....) niin seuraavana aamuna sellainen karkki köllötteli kahvikuppini vieressä valmiina...hymyilin vielä töissäkin. Eräänä päivänä töistä tullessani arjen ritarini oli lämmittänyt saunan valmiiksi (Hän ei itse tykkää saunoa yksin...joten eihän tästä mitään voi tulla....) ja sain hieronnan saunassa...sen jälkeen päivä ei tuntunut työpäivältä ollenkaan! Pidä siinä sitten päätös siitä, ettet aio ihastua...(tuliskohan tästä pikkuriikkisen jotakin....;))Arjestani oli tullut juhlaa ja minä kun luulin, että inhoaisin tuota kliseistä lausettakin.

Vaikeuksia vasemmalla ja onni oikealla?

Kriisi päällä, mies alla, vaikeuksia vasemmalla ja oikea onni oikealla. Joku voisi luulla, että kun on ollut näin pitkään blogin hiljaiseloa, niin kuningatar on löytänyt uroksensa...mutta eipä ei....metsästys jatkuu. Tilanne on nyt vain sellainen, että kolmenkympin raja on ylitetty ja on lähdetty neljännelle kymmenelle...nii-in eikö kuulostakkin kauhealta kun sen noin sanoo. Mutta tapaan sanoa itselleni niin, jotta totuus ei unohtuisi...ja eihän se unohu.

Loppukevät kului miesvapaiden merkeissä (yhen yön nukkumisvierailu ei lasketa). Kesäkin kului miesvapaiden merkeissä ulkomailla (yhtä suukkoa ei lasketa) . En tiedä kuinka fiksu naaras valitsee elämänsä parhaan sinkkukesän paikaksi Italian, jossa miehet on lyhyitä, trendikkäitä ja enemmän kiinnostuneita miehistä...tai niin ainakin tyttö, "jolla EI ollut säpinää Italiassa" tahtoo ajatella!!:D

No onhan sekin tietenkin tunnustettava, että yksi saalis tässä on nyt vähän pyörinyt....ja toinenkin osoittaa kiinnostuksen merkkejä. Metsästysonni tuo metsästysonnea. Ja kun mitään lupauksia ei ole annettu suuntaan eikä toiseen, niin metsästyshän on vasta haistelun asteella ja silloinhan saa vainuta muitakin. Kuulostaa siltä, että uskottelen itselleni asiaa ja niin uskottelenkin. Mitä vanhemmaksi kuningatar tulee, niin sitä sitoutumiskammoisemmaksi sitä muuttuu...tai no paskat, mitä minä nyt taas tuon vanhuuden tähän vedin...sellainen minä vain olen (ja oikeasti en edes ole vanha!). Asiaan vaikuttanee myös se, että tämä saalis on jo kerran saalistettu, kaadettu, jalostettu ja heitetty pakasteeseenkin...eli miekkonen jolla on lapsia, ex-vaimo ja ero meneillään...ei siis todellakaan parhaita metsästysmaita, mutta jokin hänessä vain on. Ehkäpä juuri se, että tiedän että tästä tuskin pitemmällä tähtäimellä tulee mitään...eihän hänellä ole edes ennustajan lupaamaa uniformua;)!!!!!

Paluu rikospaikalle....ja onhan se rikos rakastua!:D

Etelänprinssi lensi pohjoiseen....ja minä kun luulin, että edes ihan pikkuriikkisen minun takia, mutta ei .....vaan moottorikelkkailemaan!!!!:D Tietenkin....kyllähän kun kelkan ja leijonakuningattaren laittaa vierekkäin, niin jokainenhan valitsee sellasen, joka antaa hyvät kyydit ja tuoksuu bensalle....eli tietenkin moottorikelkan!!!!!

Vappua vietettiin vauhdikkaasti Levin hulinoissa. Prinssini tuli, tanssitti, jutteli hauskasti ja lähti. "Välimatkaa liikaa"...,"oot ihan mukava tyttö.....mutta", "soitellaan"....ja perään muita sellaisia sanoja joita kuuluukin sanoa....Harmittaahan se. En aio toivoa enää, että ihastuisin...sillä toiveet voi näköjään toteutua....Tai seuraavalla kerralla muistan ainakin toivoa myös vähän vastarakkautta;)

Tuntuu olevan aivan mahdotonta metsästää sellainen saalis....joka kiinnostaisi minua ja joka olisi kiinnostunut minusta! Nuolen haavani (TAAS), käperryn nojatuoliin yksin (TAAS) ja aloitan metsästysvapaan (TAAS!)....

Älä riko kaavaa...älä näytä haavaa....

Ikävä ihmisen luo, jota ei edes tunne. Ikävä hetkittäin menneeseen, johon ei halua palata.

Leijonakuningatar toivoi, että rakastuis...ja rakastuinkin;)....tai no ehkäpä kuitenkin ihastuin:D ja tietysti pääsiäisen meiningeissä laskettelukeskuksen hulinoissa...onhan se tylsää ihastua noin,sillä miljoonat ovat varmaan ihastuneet afterskissä:D Minkäs teet....metsästysmaat ovat siellä suotuisat. Ainoana erona tietysti muihin oli se, että minä olin vesiselvä;)!

Kaavani on tuttu...ihastun aika helposti ja menetän kiinnostukseni ihan yhtä helposti. Mitä epätodennäkösempää tulevaisuus saaliini kans on, sitä kiinnostuneempi olen:D Loogista eikö totta?:DHerrasmies ahdisti, kun hän oli täydellistä aviomiesainesta ja aivan tästä läheltä....urosleijona puolestaan kiinnosti, kun hän ei selvästikään halunnut muuta kuin seksiä....(vaikka ei kyllä saanut sitäkään;) )...ja kaiken lisäksi hän oli turvallisen kaukana.

Nyt sydämeni matkasi kauas etelään...niin kuin varmasti monen muukin afterskiläisen...ja tuskin tulee takaisin...ainakaan ennen seuraavan talven lumia!:) ....Hmm...onkohan niissä laskettelukeskuksissa muuten paljonkin semmosia ihmisiä, jotka tapaavat aina vain vuosittain lomaromanssinsa kanssa...vai ottavatko ne joka vuosi uuden sydämen mukaansa?

Sydämeni vienyt etelänprinssi tanssitti ja jutteli hauskasti...muuta ei tarvittu;) Toivon, että näkisin häntä vielä, on niin kummallista ikävöidä ihmistä jota ei edes tunne....

Punaliivit liikenteeseen?:D

Herrasmies hukassa, urosleijonakin ulkona ja kamut jo kaukana kotikulmilla. Leijonakuningatar käpertyy yksinäisenä nojatuoliinsa eikä kehrää.

Viikko sitten tunnustin herrasmiehelle, että meidän juttu ei ole oikein romanttinen, sillä olemme niin erilaisia...ja ym. sellaisia sanoja joita täytyy sanoa...hän lähti loukkaantuneena omille teilleen ja eilen häntä näinkin...kauniissa brunettiseurassa. Urosleijonasta kuuluu viesteitse toisinaan, mutta yhä harvemmin jaksamme puolin tai toisin pitää yhteyttä.

Viikonloppu vierähti kivasti baareillen kamujen kanssa, mutta metsästysmailla on niin hiljaista, että en edes tiedä olenko varmasti metsästysseurani jäsen enää:) Olisikin muuten varmaan tehokkaampaa jos miehen metsästyksessä olisi myös aikarajoitus...niin kuin sorsastuksessa tai hirven metsästyksessä. Se voisi olla myös niin, että vapaat miehet voisivat pitää punaista liiviä liikenteessä esimerkiksi tammikuusta toukokuuhun.

Olishan se kyllä mukava rakastua.