Älä riko kaavaa...älä näytä haavaa....

Ikävä ihmisen luo, jota ei edes tunne. Ikävä hetkittäin menneeseen, johon ei halua palata.

Leijonakuningatar toivoi, että rakastuis...ja rakastuinkin;)....tai no ehkäpä kuitenkin ihastuin:D ja tietysti pääsiäisen meiningeissä laskettelukeskuksen hulinoissa...onhan se tylsää ihastua noin,sillä miljoonat ovat varmaan ihastuneet afterskissä:D Minkäs teet....metsästysmaat ovat siellä suotuisat. Ainoana erona tietysti muihin oli se, että minä olin vesiselvä;)!

Kaavani on tuttu...ihastun aika helposti ja menetän kiinnostukseni ihan yhtä helposti. Mitä epätodennäkösempää tulevaisuus saaliini kans on, sitä kiinnostuneempi olen:D Loogista eikö totta?:DHerrasmies ahdisti, kun hän oli täydellistä aviomiesainesta ja aivan tästä läheltä....urosleijona puolestaan kiinnosti, kun hän ei selvästikään halunnut muuta kuin seksiä....(vaikka ei kyllä saanut sitäkään;) )...ja kaiken lisäksi hän oli turvallisen kaukana.

Nyt sydämeni matkasi kauas etelään...niin kuin varmasti monen muukin afterskiläisen...ja tuskin tulee takaisin...ainakaan ennen seuraavan talven lumia!:) ....Hmm...onkohan niissä laskettelukeskuksissa muuten paljonkin semmosia ihmisiä, jotka tapaavat aina vain vuosittain lomaromanssinsa kanssa...vai ottavatko ne joka vuosi uuden sydämen mukaansa?

Sydämeni vienyt etelänprinssi tanssitti ja jutteli hauskasti...muuta ei tarvittu;) Toivon, että näkisin häntä vielä, on niin kummallista ikävöidä ihmistä jota ei edes tunne....

Punaliivit liikenteeseen?:D

Herrasmies hukassa, urosleijonakin ulkona ja kamut jo kaukana kotikulmilla. Leijonakuningatar käpertyy yksinäisenä nojatuoliinsa eikä kehrää.

Viikko sitten tunnustin herrasmiehelle, että meidän juttu ei ole oikein romanttinen, sillä olemme niin erilaisia...ja ym. sellaisia sanoja joita täytyy sanoa...hän lähti loukkaantuneena omille teilleen ja eilen häntä näinkin...kauniissa brunettiseurassa. Urosleijonasta kuuluu viesteitse toisinaan, mutta yhä harvemmin jaksamme puolin tai toisin pitää yhteyttä.

Viikonloppu vierähti kivasti baareillen kamujen kanssa, mutta metsästysmailla on niin hiljaista, että en edes tiedä olenko varmasti metsästysseurani jäsen enää:) Olisikin muuten varmaan tehokkaampaa jos miehen metsästyksessä olisi myös aikarajoitus...niin kuin sorsastuksessa tai hirven metsästyksessä. Se voisi olla myös niin, että vapaat miehet voisivat pitää punaista liiviä liikenteessä esimerkiksi tammikuusta toukokuuhun.

Olishan se kyllä mukava rakastua.