Ex unohtuu extemporeetouhuissa!:)

Nyt on juhlat juhlittu...nimittäin joulu ja uuudenvuodenaatto....Joulupukin parran alta ei paljastunut minun tulevaa miestäni, mutta olisikihan se aika kurjaa jos mies hyppäis joka jouluaatto vieraissa taloissa joulua juhlimassa:D Parempi näin siis. Vuotta vaihdoin kavereideni kanssa; tehtiin taikoja ja valettiin tinaa....Ne lupas hyvää vuotta; iloa, vauvaa ja merihevosta....En osaa päättää minkä kaikkein mieluiten nuista toivoisin toteutuvan;)!Jos joku ilta olohuoneessa istuskelee merihevonen, niin vannon uskovani kaikkiin taikoihin....:D

Uudenvuoden juhliin otin muuten varaslähdön jo perjantaina. Teimme kaverini kanssa yhtäkkisen päätöksen lähteä keikalle ja niimpä minäkin sitten vain korjailin hieman kulunutta meikkiäni enkä pessyt edes viikon takussa ollutta tukkaa!:D...ja tietäähän miten semmosissa extemporejuhlissa käy.....tietysti rakastuin. Kyllä vain, leijonanainen rakastui nuoreen rapumieheen. En kysellyt edes hänen sukunimeä...tai en ainakaan muista kysyneeni. Mutta muistan minä päivänä poika (pojattelen häntä tahallani sillä hän oli minua nuorempi!;) ) on syntynyt! Joku siellä varmasti jo tuhahtelee tälle minun taikauskolle ja horoskooppihöpötykselle, mutta valitseehan moni kumppaniaan ulkonäönkin perusteella! ;) Rapumiestä ei näkynyt seuraavana päivänä ollenkaan, että hän ei varmastikkaan rakastunut minuun yhtä paljon kuin minä häneen.....;)

Tänään tulin Tallinnasta extemporereissulta. Tiedättehän, että extemperotempaukset on aina parhaimpia, oli kyse sitten tuollaisista extemporejuhlista, extemporepulkkamäkiretkestä tai extemporematkasta. Hetkessä elämisen riemua hehkutetaan aina ja kaikkialla, mutta eipä sitä turhaan hehkutetakkaan! Onhan se hienoa...nauttia juuri sellaisesta elämästä millaiseksi itse sen on tehny! Ei odotella vain sitä huomista, ei odotella vain sitä, että sitten kun minulla mies, sitten kun minulla lapset, sitten kun minulla on sitä ja sitten kun minulla on tätä....Viime viikolla nimitäin napsautin naamakirjassa kaverikseni kymmenen vuoden takaisen ystäväni (miespuolisen), joka pyysi mua mukaan Tallinnaan kahdeksi yöksi. Mietin asiaa muutaman tunnin, mutta koska en ollut milloinkaan käynyt Tallinnassa niin nyt oli hetkeni. Vietinki äärimmäisen romanttisen miniloman Tallinnassa pulikoiden pimeässä porealtaassa, katsellen Tallinnan valoja, istuen pimeässä pubissa, syöden runsasta aamupalaa, vieraillen keskiaikaisessa putikiissa...ja kaikki oli kuin sadusta...ei mitään vaatimuksia siitä, että täytyy kävelyttää toinen alttarille, vain hetkestä nauttimista! Ei pelkoa ripustauvasta miekkosesta, vaikkakin kyllä mä ihan pienen hetken mietin, että joskus menen sinne vielä oikeasti rakastuneena.....:) Mutta tämän hetken satu päättyi niin, että he elivät elämänsä onnellisena loppuun asti, kukin omassa kaupungissaan, jossa asioista asioista ei tarvinnut mennä verollepantaviksi....:D Leijonakuningatar kehrää luolassaan...ja jatkaa metsästystä.

ps....loistava leikki tutustua toiseen (tai voi vapaasti leikkiä myös puolison kanssa....:) on abc-leikki...hyvinkin perinteisen levottomista tutuksi tulleen "mä en oo koskaan"-leikin rinnalle....nimittäin vuorotellen molemmat antaa aakkojärjestyksessä aiheen toisilleen...esim...minä aloitin A-kijaimesta. Aiheeksi valisin auringon ja sitten esitin tarkentavan kysymyksen "Mikä on huikein kokemus auringonnoususta-tai laskusta.....Leikki jatkui tieten kirjaimeen B, jolloin mies sai keksiä aiheen ja siihen littyvän kysymyksen...myös oma kokemus piti kertoa sen jälkeen kun toinen oli vastannut kysymykseen. :D Se oli hauskaa ja olipahan ainakin puhumista tunniksi...jos ei kahdeksikin...en muista...en katsonut kelloa;)!!!