Minut on petetty ja jätetty. Itkut olen itkeny ja on aika aloittaa taas kaikki alusta. Tai niin alusta kuin lähes kolmekymppinen nainen voi aloittaa...Metsästyslupa on tietysti hankittu jo rippikoulusta, mutta metsästystaidot ovat ehkä kenties ruostuneet. Ja ei, en aio juosta saaliini perässä, luotan väijymistekniikkaan ...ja vähän myös treffipalstoihin ja ennustajaan.
Niin erosin pitkästä suhteesta...tai no sain potkut pitkästä suhteesta kesällä kun nuorempi ja nätimpi naaras saapui kuvioihin. Tai no naarashan oli saapunut jo keväällä...minä en sitä vain ollut älynnyt. Se oli kova paikka. Olin saanut nauttia tuon saaliin lihoista kuitenkin jo monta vuotta....tai no pidimme pakasteessa tunteitamme melkein kaksi vuotta...ja keittelimme lihakeittoa uudelleen...Mutta kaikkihan sen tietää että uudelleen lämmitetty soppa ei maistu ollenkaan niin hyvältä....ja käviki sitten noin edellä kuvatulla tavalla. Mutta ainakaan ei tarvinnut jäädä jahkailemaan, että jos olisimmekin olleet täydellinen parivaljakkko.Emme olleet.
Itkin ja valitin kohtaloani viikkotolkulla. Kunnes sitten eräänä päivänä metsästysviettini heräsi. Sain nostettua itseni itsesäälistä suomi24:sen sivuille....itsesäälistä tavalliseen säälittävyyteen siis. En laittanut kuvaa profiiliin, sillä en halunnut että kaupassa minut tunnistetaan siksi netistä seuraa mouruavaksi, säälittäväksi olennoksi...mieluummin halusin olla salaperäinen metsästäjä. Kuvaton profiili ei kuitenkaan...tai ei tietenkään mitenkään varteenotettavia viestejä saanut...rima se oli minullakin....metsästin miestä, enkä hiirtä! Lähdin pois sivuilta...
Baarikierrokset ovat tietysti hyvää ja perinteistä metsästysseutua...sinne on vain annettu niin monelle metsästyslupa, että salakaadot tuntuu joskus mahdottomilta. Onhan se tietysti joskus ihan mukava napata joku vain mukaan, kehrätä yö vieressä ja huomata aamulla että siitä ei ollut kuin yhdeksi suupalaksi...tai korkeintaan vielä seuraavan päivän ateriaksi. Tämä ei tarkoita sitä että olisin liikkeellä vain yhden pysähdyksen taktiikalla...vaan kunnon saalis kaipaa kunnon väsytyksen...hyvän vainun, tarkan laadun ja tutustumisen....sitä ei baarista kannata edes lähteä metsästämään. Niinpä pohdinkin, että ensin minun täytyy saada tietää että onko metsästysharrastuksellani mitään tulevaisuutta, vai täytyykö minun todella luottaa siihen että pärjään yksin....ennustajahan sen tietäis...niinpä marssinkin ennustajan puheille....säälittävyyteni kun ei kuitenkaan enää alemmas vajoais.
Ennustaja näki korteistaan, että nuori tumma yrittäjä/uniformuinen mies saapuu matkan takaa....noniin, tätä tietoa ei voikaan ylittää...eikä sitä voi kiertää....täytyy mennä sitä kohti....ja onhan jo aikamoinen miesjoukko karsittu tuosta sakista...nähtäkväksi vain jää, saanko sanoa, että "niinhän se ennustaja sanoi"....vai "eihän nyt ennustajat mitään voi tietä'ä...ne on höpöhöpöhommia"...metsästyskausi on kuitenkin aloitettu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti